12.3.1999

Vaatimukset Iisalmen käräjäoikeudessa

Virallisen syyttäjän ja B:n asianomistajana syyttäessä A:ta siitä, että tämä oli 15.7.1997 Sonkajärvellä kuljettaessaan omistamaansa henkilöautoa Poromäentietä Jyrkän suuntaan ja lähestyessään Poromäentien ja Tetrikoskentien risteystä laiminlyönyt noudattaa olosuhteiden edellyttämää huolellisuutta ja varovaisuutta vaaran ja vahingon välttämiseksi lähtemällä ohittamaan vasemmalta kahta traktoria, joista etummainen oli B:n kuljettama ja omistama, vaikka B oli asianmukaisesti muun ohella suuntamerkillä näyttämällä osoittanut aikomuksensa kääntyä risteyksessä vasemmalle, seurauksin, että auto oli risteyksessä törmännyt kääntymässä olleeseen traktoriin, jolloin ajoneuvot olivat vaurioituneet,

A on, kiistäen häneen kohdistetun syytteen, kohdaltaan asianomistajana vaatinut B:n tuomitsemista rangaistukseen liikenteen vaarantamisesta, koska tämä oli selostetussa tilanteessa aiheuttanut ajoneuvojen törmäyksen kääntymällä risteyksessä vasemmalle laiminlyöden antaa kääntymistä osoittavan suuntamerkin ja muutoinkin varmistua siitä, ettei kääntyminen aiheuttanut vaaraa muulle liikenteelle.

Käräjäoikeuden tuomio 8.10.1997

Käräjäoikeus lausui selvitetyksi, että A oli kysymyksessä olevassa tilaisuudessa ryhtynyt mainitussa risteyksessä ohittamaan B:n kuljettamaa traktoria kerrotuin seurauksin. Käräjäoikeus katsoi, että risteyksessä ollut tienviitta Tetrikoskelle oli tarkoitettu osoittamaan Poromäentien ja Tetrikoskentien risteystä. Näin ollen A ei olisi saanut lähteä ohittamaan B:n traktoria, kun ohitus oli tapahtunut osaksi risteysalueella. Sen sijaan käräjäoikeus katsoi jääneen näyttämättä, että B olisi laiminlyönyt tilanteessa antaa suuntamerkin tai muutoinkaan menetellyt liikennesääntöjen vastaisesti. Tämän vuoksi käräjäoikeus hylkäsi B:tä vastaan ajetun syytteen ja tieliikennelain 18 ja 98 §:n nojalla tuomitsi A:n liikenteen vaarantamisesta sakkorangaistukseen.

Itä-Suomen hovioikeuden tuomio 5.3.1998

A valitti hovioikeuteen.

Hovioikeus ei muuttanut käräjäoikeuden tuomiota.

Perustelut

A on 15.7.1997 Sonkajärvellä kuljettaessaan omistamaansa henkilöautoa Poromäentietä ryhtynyt ennen sen ja Tetrikoskentien risteystä vasemmanpuoleista ajoradan osaa käyttäen ohittamaan edellään ajaneita kahta traktoria, joista etummainen oli B:n omistama ja kuljettama. Kun B on puolestaan ryhtynyt kääntymään vasemmalle Tetrikoskentielle, A:n auto on risteyksessä törmännyt B:n traktoriin.

Tieliikennelain 18 §:n 2 momentin 6 kohdan mukaan ohitus on kielletty risteyksessä ja välittömästi ennen sitä. Saman pykälän 3 momentin mukaan ohituskielto ei koske taajaman ulkopuolella muuta kuin liikennemerkistä ilmenevää risteystä. Lain esitöistä ilmenee (LiVM n:o 4/1980 vp. s. 49 - 50) tämän johtuvan siitä, että ajoneuvon kuljettajan on voitava käytännön liikennetilanteissa havaita sääntöjen noudattamisen edellytykset. Esitöissä todetaan samalla, että taajamien ulkopuolella yleisten teiden risteykset on merkitty säännönmukaisesti varoitus- tai ennakko-opastinmerkein ja että ohituskielto koskisi taajaman ulkopuolella tällä tavoin merkittyjä risteyksiä.

A:n ja B:n ajosuuntaan katsottuna Poromäentiellä ei ole ollut sen ja Tetrikoskentien risteystä osoittavaa muuta liikennemerkkiä kuin risteyksen tuntumaan sijoitettu tienviitta. Niin kuin Korkeimman oikeuden ratkaisussa KKO 1985 II 110 on todettu, ei risteykseen asetettu tienviitta ole sellainen liikennemerkki, josta risteys ilmenisi tieliikennelain 18 §:n 3 momentissa tarkoitetulla tavalla. Näin ollen A ei ole lähtenyt ohittamaan B:n kuljettamaa traktoria vastoin tieliikennelain 18 §:n 2 momentin 6 kohdassa säädettyä ohituskieltoa.

Arvioitaessa asianosaisten osuutta liikenneonnettomuuden syntymiseen muilta osin, Korkein oikeus toteaa, että asiassa ei ole saatu eikä myöskään enää saatavissa selvitetyksi sitä, onko B antanut suuntamerkin aikomuksestaan kääntyä risteyksessä vasemmalle vai ei. Näin ollen harkittaessa A:ta vastaan ajettua syytettä, on katsottava jääneen näyttämättä, että B olisi antanut suuntamerkin, kun taas B:hen kohdistetun syytteen osalta hänen ei ole näytetty laiminlyöneen suuntamerkin antamista.

A:n suorittamaan ohitukseen ei muutoinkaan ole näytetty liittyneen sellaisia syytteessä mainittuja seikkoja, että hänen voitaisiin katsoa tieliikennelain 3 §:ssä tarkoitetulla tavalla laiminlyöneen noudattaa olosuhteiden edellyttämää huolellisuutta ja varovaisuutta vahingon ja vaaran välttämiseksi taikka huolimattomuudesta tai varomattomuudesta rikkoneen tieliikennelakia tai sen nojalla annettuja säännöksiä ja määräyksiä siten, että hänen menettelynsä olisi ollut omiaan aiheuttamaan vaaraa liikenneturvallisuudelle.

A ei siten ole syyllistynyt hänen viakseen väitettyyn liikenteen vaarantamiseen.

Sen sijaan B on kääntyessään risteyksessä vasemmalle laiminlyönyt varmistautua siitä, ettei hän kääntyessään aiheuttanut vaaraa tai tarpeetonta estettä muille samaan suuntaan kulkeville ja siten varomattomuudesta rikkonut tieliikennelain säännöksiä niin, että hänen menettelynsä on ollut omiaan aiheuttamaan vaaraa liikenneturvallisuudelle. Tästä B:n väistämisvelvollisuuden laiminlyönnistä on seurannut, että ajoneuvot ovat törmänneet toisiinsa, jolloin A ja hänen autossa matkustajana ollut vaimonsa ovat loukkaantuneet lievästi ja ajoneuvot ovat vaurioituneet.

Näillä perusteilla Korkein oikeus on ratkaissut asian tuomiolauselmasta ilmenevällä tavalla.

Lainkohdat

Tieliikennelaki 12 § 1 momentti ja 98 §

Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomiota muutetaan.

A:ta vastaan ajettu syyte liikenteen vaarantamisesta hylätään. A vapautetaan hänelle tuomitusta rangaistuksesta.

B tuomitaan liikenteen vaarantamisesta 8:aan 66 markan määräiseen päiväsakkoon eli maksamaan sakkoa 528 markkaa.